perjantai 30. syyskuuta 2016

Äikkää tiimissä

Tiimivalmentajaopintojen ensimmäinen vaihe alkaa olla loppusuoralla. On yhteenvedon aika. Aloitin matkan vuosi sitten suurin odotuksin. En osannut silti lainkaan kuvitella, miten mittavaksi anti tulisi muodostumaan.

Olen lukenut kuluneen vuoden aikana isot pinot bisneskirjallisuutta. Se on tarjonnut kaipaamani tuoreen näkökulman omaan työhöni ja kirkkaan peilin, josta oikeastaan kaikki koulumaailman järjettömyydet ja todellisuudesta vieraantumisen todisteet näkyvät piinallisen selvästi. Vuoden aikana on kasvanut varmuus siitä, että entisenlaista järjettömyyttä en halua enää omalta osaltani jatkaa.

Niin hullulta kuin se saattaa kuulostaakin,  samaan aikaan on valjennut, että kaikki on hyvin juuri nyt. Tähän juuri kiteytyy tämän vuoden suurin anti. Mitä enempää voisi toivoa? Kaikki on todellakin hyvin juuri näin.

Olen kehittänyt koko urani hulluna ensin "omaa opetustani" ja myöhemmin myös "koulua" ja "meidän koulua" etc. Olen vilpittömästi kuvitellut, että avain kaikkiin ongelmiini löytyy milloin, "rakenteista", "laitteista", "tiloista", "opsista", "kollegoista", "toimintakulttuurista", "yksilöllisistä poluista" ja ties mistä. On täysin mahdollista, että vaikkapa noiden mainittujen kehittäminen todella vähitellen kehittää "koulua", ja moni muu saattaa saada niistä myös omaan työhönsä "uusia toimivia työkaluja"-  ja hyvä niin. Minun kohdallani tuo tie on nyt kuljettu loppuun. En saa enää entisenlaisesta "kehittämisestä" mitään. Minua ei yksinkertaisesti motivoi lainkaan maine eikä raha. Muun muassa sen olen tämän vuoden aikana vihdoinkin lopullisesti oivaltanut. Sekä sen, että radikaali  henkilökohtainen muutos on välttämätön, mikäli aion säilyttää terveyteni.

Vihdoinkin uskallan tunnustaa sekä itselleni että koko maailmalle, että minä en myöskään ole tiimissä tekijä. En ole yhdessä vaan yksin tekijä. Niin se on ja on aina ollut. En osaa kuvailla sitä helpotuksen ja rauhan määrää, mikä mieleeni laskeutui luettuani Susan Cainin Hiljaiset. Introverttien manifesti ja . Linus Jonkmanin Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Tästä eteenpäin aion totisesti kuunnella itseäni huomattavasti tarkemmin ja olla rohkeammin juuri niin introvertti kuin olen. Teen sen silläkin uhalla, että minua saatetaan pitää, kuten Jonkman muistuttaa, esimerkiksi ylimielisenä, vaikka oikeasti olen vain introvertti.

Aion myös todellakin pitää huolen siitä, että introvertit oppilaani saavat oppia ja työskennellä itselleen luontaisella tavalla, sillä niin hyvin tiedän, miten paljon parempaa laatua sillä tavalla syntyy. Aion myös totisesti pitää huolen siitä, etteivät he kuvittele olevansa huonompia kuin muut vain siksi, että ovat introverttejä. Uskon, että tiimivalmentajana kehittymistäni introverttiyteni tulee tukemaan. Hyvän valmentajan on osattavakin viihtyä itse sivummalla, eikä tiimivalmentajan ole tarkoituskaan olla osa tiimiä.

Minulla on päivä päivältä voimistuva tunne, että olen monellakin tavalla palaamassa kotiin. Se tekee minut tavattoman onnelliseksi.



Ninan oppilaiden tiimioppimismalli 


Mitä olen tähän mennessä saanut aikaan


Olen vapauttanut itseni "läpikäymisen pedagogiikan" ja "opsin" kahleista kehittämällä ajattelutapaa, että opiskelemme ja harjoittelemme äikän tunneilla ensisijaisesti ns. laaja-alaiseen osaamiseen kuuluvia taitoja ja siinä sivussa myös vähän "äikkää". Olen siis kääntänyt omilla tunneillani painopisteen reippaasti "aineopsista" opsin yleisen osan ja sen hengen toteuttamiseen, mihin tiimioppimisen malli soveltuu erionomaisen luontevasti. Suurimman osan aikaa oppilaat saavat tehdä tunneillani mitä haluavat. On ällistyttävää, kuinka he aivan itse vähitellen haluavat yhä enemmän ja parempaa.

Olen keskittynyt - ja keskityn jatkossakin - ensisijaisesti ns. pikkukardinaalien hyödyntämiseen.

Tiimit ja treenit


Olen harjoitellut monen eri luokan kanssa työryhmien muodostamista. Se alkaa liiderien valinnalla. Liiderit valitaan dialogissa, joka kestää niin pitkään kun se kestää. Dialogi alkaa yleisellä hyvän liiderin ja tiimioppimisen ominaisuuksien pohdinnalla. Sen jälkeen oppilaat saavat esittää ehdotuksiä henkilöistä, joiden he toivoisivat ryhtyvän liidereiksi. On tärkeää, että liidereiksi valikoituu henkilöt, jotka nauttivat muiden oppilaiden luottamusta ja arvostusta. Valintadialogi myös merkittävällä tavalla rakentaa liiderien liideriyttä ja koko systeemin merkityksellisyyttä. Siksikin dialogille pitää antaa aikaa. Liidereitä ei valita väkisin ja sanon aina, että mikäli hyviä kaikkien hyväksymiä liidereitä ei löydy, keksimme jotain muuta.

Kun liiderit on valittu, he muodostavat työryhmät muiden kuulematta. Minä kuuntelen sivussa ja puutun asiaan vain jos on pakko. Yleensä ei tarvitse. Annan lopuksi myös palautetta siitä, miten he ryhmät muodostivat. Millaisiin asioihin kiinnittivät huomiota jne.

Sen jälkeen liiderit ottavat omat ryhmät hoitoonsa. Minä annan ohjeet vain liidereille. Liiderit eivät ole vastuussa ryhmiinsä kuuluvien henkilöiden työskentelystä. He voivat toki yrittää taitojensa ja voimiensa mukaan kannustaa/patistaa muita, mutta jokainen vastaa viimekädessä omasta vain omasta työstään. Liiderin tehtävänä on kuitenkin pysytellä kartalla siitä, mitä hänen ryhmäläisensä ovat tekemässä ja miten hommat edistyvät. Töitä ei ole pakko tehdä koko ryhmän kanssa yhdessä, vaan yksinkin saa halutessaan tehdä. Tai vaikkapa pareittain. Vapaamatkustelua ei ryhmässä katsella. Mikäli ryhmässä on vapaamatkustaja, ongelmaan yritetään löytää tiimivalmentajan tuella ratkaisu. Mikäli muuta ratkaisua ei yrittämälläkään löydy, vapaamatkustajalle laaditaan oma suunnitelma, jonka toteutumista seuraa tiimivalmentaja.

Jokaisella liiderillä on vihko, johon ryhmä kirjaa omia tavoitteitaan, ajatuksia ja havaintoja prosessista sekä palautteitaan. Vihkoista valmentaja näkee halutessaan helposti, missä mikäkin ryhmä on menossa.

Tarkoituksenmukaisissa kohdissa prosessia istutaan dialogirinkiin ja ryhmät jakavat kokemuksiaan ja oppimaansa koko tiimille. Koko tiimin kanssa myös suunnitellaan oppimisen sisällöt, tavoitteet, arvionti ja aikataulut.

Dialogirinki muodostetaan aina siten, että tuolit ovat kunnollisessa ringissä eikä keskellä ole mitään. Rinkiin ei koskaan tuoda mitään älylaitteita tms. Oppilaiden on usein vaikea aluksi rentoutua ja rauhoittua riittävästi, jotta dialogi käy mahdolliseksi. Tähän suhtaudutaan kärsivällisesti ja rauhallisesti, eikä kiirettä pidetä koskaan. Oppilaiden kanssa yhdessä keksitään keinoja rentoutumisen edistämiseksi. Harjoitus tekee mestarin.

Oppimissopimukset ja oppimispäiväkirja


Jokaisella oppilaalla on oma vihko, joka toimii henkilökohtaisena oppimispäiväkirjana. Sinne kirjoitetaan jotain jokaisen tunnin päätteeksi. Vihkoon kirjataan mm. välitavoitteita ja työhön liittyiä ajatuksia ja tunteita. Oppilaita ohjataan paitsi kirjoittamaan myös lukemaan ja ajattelemaan omaa päiväkirjaansa. Sen on tarkoitus tehdä näkyväksi oppimista, työskentelyprosessia ja helpottaa suunnittelua ja ohjaamista sekä arviointia.

Oppimissopimus on haastava kohta. Kaikkein haastavinta on se, että se vaatii niin suurta pitkäjänteisyyttä. Vaaditaan usein pitkiä pohdintoja sen selvittämiseksi, mitä itse oikeasti haluaa. Oppilaat ovat koulussa tottuneet monenlaisiin kaavamaisiin ja pinnallisiin monisteisiin ja muihin tavoite- ja itsearviointikaavakkeisiin, joita he täyttelevät sen enempiä oikeasti ajattelematta, vain koska "ope käskee".

Oppimissopimuksen keskeinen idea on olla henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma. Jotta voitaisiin tehdä ero edellä kuvaamiini  perinteisiin kaavakkeisiin, tein monisteen tai nettimateriaalin sijaan laminoidut kortit, jotka ohjaavat oppilaan pohtimaan Cunninghamin oppimissopimusmallin kysymyksiä:

1. Missä olen ollut oppijana?
2. Missä olen nyt?
3. Minne haluan päästä ja millaisia taitoja tarvitsen?
4. Kuinka pääsen sinne ja ja mitä prosesseja minun on käytävä läpi oppiakseni?
5. Mistä tiedän olevani perillä?



Haluaisin pitää kiinni siitä, että oppimissopimus olisi aidosti oppilaan henkilökohtainen asia. Tavoitteena ei siis ole suunnitella sitä, miten oppilas saavuttaa esimerkiksi OPSin tms. muut opettajan ennalta määräämät tavoitteet. Tavoitteena on sen sijaan, että oppilas pohtii todella aitoja aivan omia ajatuksiaan, joiden ei siis tarvitse liittyä kouluun mitenkään.

Vaikeudet alkavat viimeistään kohdasta kolme. Siksipä mietinkin, miten oppilaita voisi auttaa tässä. He tarvitsisivat varmaan aikaa ja mahdollisuuden tehdä erilaisia omien toiveiden hahmottamisharjoituksia, unelmakarttoja etc. Tämän ideoimista täytyy jatkaa. Lisämateriaalia ja -virikkeitä voisi upottaa kortteihin esimerkiksi QR-koodilla.

 Ja toiseksi mietin, voisiko oppimissopimuksen hedelmällisyyttä lisätä ne järjestelyt, joissa kirjoittaminen tapahtuu. Voisiko kokeilun aloittaa vapaaehtoisilla? Voisiko kirjoittaminen tapahtua esimerkiksi jossain epätavallisessa paikassa? Oppilaathan voisivat kirjoittaa sopimukset kotonaankin, mutta luulen, että he kaipaavat aluksi paljon uskon vahvistusta kamppaillessaan sen ahdistuksen kanssa, että tehtävä on vaikea. Oppimissopimus vaatii vielä runsaasti kehittelyä ja on ylipäätänsä koko mallin vaikein kohta. Mutta juuri siksi kaikkein kiehtovin ja tavallaan olennaisinkin.

Tuotekehittäjän tutkintoa varten tehty "tuote" löytyy nyt täältä. Tuote ei varmasti sovi kaikille, siksi sivuilta löytyykin testi, jolla opettaja voi testata tuotteen soveltuvuutta itselleen.

Lukuohjelma, esseet ja synnytykset


Näitä en ole vielä lainkaan ehtinyt sen enempiä miettiä. Asiaa täytyy miettiäkin rauhassa, koska näiden osalta myös pitää pystyä tekemään riittävän radikaali ero entisiin systeemeihin. Miten esimerkiksi synnytykset eroavat perinteisistä ryhmätöiden esityksistä?

Ajatus lukuohjelmasta on sinänsä aivan loistava! Jos peruskoululaisilla olisi käytössään luettelo tuhannesta parhaasta kirjasta/artikkelista peruskoululaiselle, niin eriyttäminen hoituisi itsestään!

Kunpa se kuuluisa JOKU alkaisi koota luetteloa!

Jäin brändisession jälkeen oikein miettimään lukemisen merkitystä ja sitä mihin lukuohjelmaa tarvitaan? Sitä onko pakko lukea? Pitääkö minun pakottaa KAIKKI oppilaat lukemaan? Mitä pakottaudun itse lukemaan ja miksi? Omalla kohdallani vastaukset ovat tietysti helppoja ja liittyvät mallin viimeiseen kohtaan eli Tiimivalmentaja.

Tiimivalmentaja


Kuva:  mhiguera CC-BY
Lukeminen palvelee tiimivalmentajaa monin tavoin. Itse tarvitsen jatkuvaa lukemista mm. pelon kanssa elämiseen. Lukemalla voi jatkuvasti kirkastaa omaa missiotaan. Kirjat auttavat luomaan henkeä ja valavat rohkeutta. Kirjoista löytyy runsaasti keinoja, joita harjoittamalla voin elää rauhassa epävarmuudessa, levätä siinä.

Uutta luovat prosessit ovat luonteeltaan virtaavia ja sisältävät kaoottisia vaiheita. Välillä pitää pystyä selkeyttämään. Siinä kohtaa apua saattaa olla teorioista, tulkintakehyksistä ja käsitteitä. Näitä kirjat ovat pullollaan. Itse en kuitenkaan viime kädessä lue tietääkseni tai tullakseni tietämään, vaan säilyttääkseni tajun tietämättömyydestäni.

Työyhteisössä elämä tietämättömänä ihmettelijänä käy usein hankalaksi. Yhteisöt eivät yleensä varsinaisesti rakasta ihmtettelijöitä, jotka eivät tiedä ja myöntävät sen, mutta samalla myös muistuttavat, ettei kukaan muukaan tiedä. Huonostihan Sokrateellekin lopulta kävi :)

Pelon läpi meneminen kerta toisensa jälkeen vaatii myös itsetuntemusta. Olen tämän kuluneen vuoden aikana oppinut, että se on paljon vaikeampi ja hitaampi laji kuin olen ennen ymmärtänytkään.  Mutta sinnikkyys palkitaan tässäkin.

Olen myös tajunnut, että tiimivalmentajan on ihan pakko olla hyvässä kunnossa. Tiimivalmentajana ei yksinkertaisesti voi toimia ja Johanneksen lakeja noudattaa, jos kärsii stressistä, uupumuksesta ja ahdistuksesta. Tiimivalmentajan on kyettävä olemaan rento, luottavainen, peloton ja valpas. Se vaatii tietoista läsnäoloa.

Minulla on vielä paljon opittavaa itsestäni huolehtimisessa (sen oppiminen on tärkein tavoitteeni tällä hetkellä), mutta olen silti saanut jo hieman tuntea, millaisia ihmeitä alkaa tapahtua, kun lakkaa suunnittelemasta. Kun tekee asioita vain kauneuden tähden, ei päämäärän. Ja antaa asioiden kehkeytyä.

Minä olen ollut aika ajoin melkoinen taistelija. Nyt ymmärrän, että taiston ja kärsimyksen tie ei ole sittenkään hyvä valinta. Tärkeät asiat on voitava tehdä vaivattomasti.

Olemme sitä mitä ajattelemme. Kaikki mitä olemme, on lähtöisin ajatuksistamme. Ajatuksillamme luomme maailmamme.
 Buddha

 Minä alan esimerkiksi ajatella, että olen tästä eteenpäin jatkuvasti lomalla. Käyn töissä vain huvikseni tiimivalmentamassa ihania oppilaitani.




1 kommentti: