sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Oma tiimivalmentajan filosofiani. Versio 1.0

Minua aina hieman jännittää tuo filosofia. Se kuulostaa aina niin juhlavalta. Ehkä puhun ainakin tässä vaiheessa mieluummin periaatteista. Tätä kirjoittaessani haluan myös kerrankin kokeilla itselleni epätyypillistä tapaa, eli alan nyt vaan kirjoittaa, mitä aiheesta ensimmäisenä tulee mieleen. En etsi ensimmäistäkään lähdettä. Niiden aika tulee myöhemmin.

1. NÖYRYYS

Pidän tärkeänä sitä, että vaalin itsessäni tajua siitä, että minä en todellakaan TIEDÄ, mikä valmennettavalle on parasta. Eikä minun tarvitse tai pidäkään ryhtyä tietämään. Minun tehtävänäni on sen sijaan auttaa valmmennettavaa keksimään se itse. Olen osallistunut KUUMA-kuntien tarjoamaan lyhyeen coaching-koulutukseen ja se oli todella hyödyllistä. Harjoittelu avasi silmäni sille, miten hillittömiä besserwissereitä me opettajat helposti olemme. Meidän on todella vaikeaa olla tarjoilematta jatkuvasti omia ideoitamme ja oivalluksiamme. Oppimisen pahin este onkin usein liian aktiivinen opettaja. On todella vaikeaa oikeasti kuunnella. Ja oikeasti kuulla. Tähän liittyy myös se puuttumattomuuden laki. Se vaatii rohkeutta. Ja valppautta.

2. JATKUVAN ITSEREFLEKSIIVISYYDEN VAATIMUS

Tämä on velvoittavaa monella tavalla. Ensinnäkin minun on pysyteltävä jatkuvasti tietoisena omasta roolistani ja siitä vallasta, jota jatkuvasti käytän. Myös - ja aivan erityisesti silloin- kun ikään kuin pyrin olemaan käyttämättä. Tähän liittyy myös tietoisuus siitä, että hyväntahtoisista pyrkimyksistäni ei vielä välttämättä seuraa lainkaan sitä hyvää, mitä toivoisin niistä seuraavan. Minun pitääkin siis jatkuvasti tutkia, mitä teoista ja toimenpiteistä seuraa. Onko seurauksena lainkaan sitä, mitä piti? Vai kenties jotain ihan muuta.

3. TEORIAN JA KÄYTÄNNÖN HEDELMÄLLISEN RISTIRIIDAN YLLÄPITO

Teoria ja käytäntö ovat eri asioita. Ja se on hyvä. Jos tavoitteena on käytännön työ, teorioita käytetään jäsentämään ja ohjaamaan käytännön työtä. Teorioiden soveltaminen oikeasti käytäntöön vaatii usein paljon kovempaa ja pitkäjänteisempää työtä, kuin miltä teoriassa näyttää :). Siitä ei ole syytä ahdistua, vaan juuri tämä hankaluus ja kitka on se kohta, jossa edistys tapahtuu.

Näillä pääsisi minusta jo aika pitkälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti