lauantai 1. lokakuuta 2016

Oppimissopimus. Vol. 2.

Missä olen ollut


Olen ollut vuoden verran ihanassa ja hedelmällisessä epätietoisuuden tilassa. Selvästi uuden kynnyksellä. Asetin edellisessä oppimissopimuksessa itselleni kaksi tavoitetta. 

1. Harjoittelen dialogitaitoja
2. Kehitän itsekuria ja asioiden loppuun saattamista. Tyynnytän mieleni katselemaan vierestä kun ideoita tulee ja menee. 

Missä olen nyt


Olen hämmästynyt, miten hyvät ja olennaiset tavoitteet olen itselleni asettanut. Olen yhtä hämmästynyt siitä, että olen nimenomaan näissä asioissa edistynyt huimasti kuluneen vuoden aikana. Dialogia olemme harjoitelleet oppilaiden kanssa sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti ja tuloksiakin alkaa pikkuhiljaa näkyä.

Omat dialogitaitoni eivät ole mainittavasti kehittyneet, mutta ymmärrän nyt aiempaa paljon paremmin, mistä se johtuu ja miten voin alkaa edistyä asiassa. 

Olen myös hyvin selvästi jo saanut kokea, miten vähäinenkin harjoitus todella tyynnyttää mieltä ja miten se todella saa mitä moninaisemmat asiat edistymään aiempaa vaivattomammin. Ja tekee samalla hämmästyttävän onnelliseksi. 

Olen tehnyt hartiavoimin töitä asioiden priorisoimiseksi ja yksinkertaistamiseksi ja tiedän tässä olevani itselleni täsmälleen oikealla tiellä. Tiedän nyt aiempaa huomattavasti selvemmin, mitä haluan. 

Mihin haluan mennä


Seuraavan vuoden omistaudun opettelemaan itsestäni huolehtimista.  Harjoittelen siis itseni johtamista ja laadukasta oman työn suunnittelua. Raivaan kalenteriin niin paljon vapaata kuin ikinä pystyn ja uskallan. Ja vielä vähän enemmän. Ja katson riemukkaan uteliaana, mitä siitä seuraa. Aion myös tehdä elämäni ensimmäisen matkan yksin. 

Miten pääsen sinne


Pääsen tavoitteeseeni lukemalla joka päivä jotain tavoitettani tukevaa kirjallisuutta ja onnittelemalla itseäni joka päivä kaikista niistä askeleista, jotka olen ottanut kohti tavoitteitani. Ja kirjoittamalla päiväkirjaa ja tekemällä muistiinpanoja. Ja kävelemällä metsissä. 

Mistä tiedän olevani perillä

Kun puristus keskellä rintalastaa lakkaa.
Kun kykenen millä hetkellä hyvänsä lepäämään tekemättä mitään, jos tarvetta juuri sillä hetkellä sattuu ilmenemään.
Kun päivät pitkät enimmäkseen vaan ihmettelen, mikä onnentyttö olenkaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti