tiistai 12. tammikuuta 2016

Amabile & Kramer: Pienet suuret teot - opi johtamaan kehitystä

Teresa Amabilen ja Steven Kramerin teoksen Pienet suuret teot - opi johtamaan kehitystä keskeinen pointti on, että menestymme, jos annamme työntekijöillemme (eli oppilaille) mahdollisuuden menestyä merkityksellisessä työssä. He käyttävät sisäisen työelämän käsitettä.  Se tarkoittaa yksilön näkemysten, tunteiden ja motivaatioiden summaa työpäivän tapahtumista ja tämän suhtautumisesta niihin. Se ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin persoonallisuus.  Hyvälle sisäiselle työelämälle ominaista on ilo, vahva sitoutuminen työhön ja pyrkimys luovuuteen.

Kirjoittajien tutkimusten mukaan paras tapa tukea ihmisiä joka päivä on tukea edistymistä - auttaa saavuttamaan vaikka vain pieniä voittoja. Tämä voisi tarkoittaa kouluun sovellettuna sitä, että meidän ei niinkään kannata tuijottaa sitä millaisia  oppilaamme ovat, vaan meidän kannattaa keskittyä auttamaan edistymistä, joka luonnollisesti eri oppijoille tarkoittaa eri asioita.

Sisäiseen työelämään kannattaa kiinnittää huomiota, koska tekijät osoittavat, että sillä voi olla valtavia vaikutuksia, negatiivisia tai positiviisia. Esimerkiksi esimiehen/opettajan hyvinkin triviaaleilta näyttävillä toimilla voi olla valtavia vaikutuksia muihin. Itse asiassa tutkimukset osoittavat, että yli 28 prosenttia pienistä tapahtumista laukaisee suuria reaktioita. Toisin sanoen, tapahtumilla, joita ihmiset pitävät merkityksettöminä on usein voimakas vaikutus sisäiseen työelämään. Ihmisiä johdettaessa pienien asioiden takia todella kannattaa hikoilla.

Haastavaksi tilanteen tekee se, että sisäinen työelämä on pinnan alaista ja sitä yritetään usein peitellä.  Sisäinen työelämä on kaikkien näkymättömin osa jokaisen yksilön kokemusta - työpäivän tapahtumien laukaisemat ajatukset, tunteet ja motivoijat. Miten tähän sitten pääsee käsiksi? Amabile & Kramer ovat pyytäneet tutkimushenkilöitään pitämään päiväkirjaa. Myös opettaja voisi aina väliin pyytää oppilaita pohtimaan seuraavaan tapaan: Muistele viimeisintä koulupäivääsi. Valitse yksi keskeinen tapahtuma. Kuinka tulkitsit sen, mitä tunsit ja miten se vaikutti motivaatioosi? Samaan tapaan opettajalle varmaan olisi hyödyllistä alkaa tutkia omaa sisäistä työelämäänsä ja pitää systemaattisesti päiväkirjaa jonkin aikaa. Tähän palaan vielä lopuksi.

Sisäistä työelämää voi jäsentää ja lisää pohdintakysymyksiä voi keksiä kiinnittämällä huomiota siihen, että sisäinen työelämä koostuu kolmesta osasta:

  1. Näkemykset/ajatukset eli työpäivän tapahtumien ymmärtäminen: organisaatio, johtajat, tiimi, itse, työ, tunne siitä, että on saanut jotain aikaan
  2. Emootiot/tunteet eli työpäivän tapahtumiin reagoiminen: positiiviset tunteet, negatiiviset tunteet, yleinen mieliala
  3. Motivaatio/draivi eli halu/haluttomuus tehdä työ: Mitä tehdä? Tehdäkö vai ei? Miten tehdä? Milloin tehdä?
Sisäinen motivaatio on näiden tekijöiden dynaamista vuorovaikutusta toisiinsa työpäivän aikana.

Mikäli haluamme edistää positiivista sisäistä työelämää, pitäisi auttaa edistymään nimenomaan merkitysellisessä työssä. Merkityksellinen työ on sellaista jonka näet tuottavan arvoa jollekin tai jollekulle, jolla on väliä. Työn ja tavoitteiden pitää siis olla sellaisia että tekijä itse näkee ne merkityksellisinä. Ei siis riitä, että esim. opettaja pitää tavoitteita merkityksellisinä.

Edistystä voi edesautta parhaiten seuraavilla toimenpiteillä. Tämä on hyvä tsekkauslista opettajalle:

  1. Selkeiden tavoitteiden asettaminen
  2. Itsenäisen toimivallan salliminen
  3. Resurssien tarjoaminen
  4. Riittävän - muttei liiallisen - ajan antaminen
  5. Auta työssä
  6. Ongelmista ja onnistumisista oppiminen
  7. Ideavirtojen salliminen
Viimeksi mainittu edellyttää, että johtajat todella kuuntelevat työtekijöitään, rokaisevat ahkeraa keskustelua eriävistä näkökulmista ja kunnioittivat rakentavaa kritiikkiä.
Ja kaikki riippuu ilmapiiristä, johon vaikuttavat huomaavaisuus ihmisiä ja heidän ideoitaan kohtaan, yhteistyö ja kommunikaatio, jonka pitää olla selkeää, rehellistä, kunnioittavaa ja vapaasti virtaavaa.



Pidä päiväkirjaa!


Tekijät kannustavat huolehtimaan myös omasta sisäisestä työelämästä. Siihen hyvä väline on päiväkirja. Siinä tärkeintä on säännöllisyys ja se, että keskityt konkreettisiin tapahtumiin, ei pelkästään sisäiseseen työelämään. Esimerkiksi kuukausittain kannattaa tutkia merkintöjään ja katsoa näkyykö esimerkiksi jonkinlaisia trendejä. Päiväkirja voi olla myös korvaamaton apu siinä, että se auttaa huomaamaan pienetkin edistysaskeleet, mikä puolestaan parantaa sisäistä työelämää, mikä puolestaan mahdollistaa seuravat edistysaskeleet. Päiväkirjassa voi pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Mikä tapahtuma jäi mieleeni työpäivästä ja miten se vaikutti sisäiseen työelämääni?
  • Miten edistyin tänään ja miten se vaikutti sisäiseen työelämääni?
  • Mitkä ravinteet ja katalyytit tukivat minua ja työtäni tänään? Miten voin pitää niitä yllä huomenna?
  • Nimeä yksi asia, jonka voin tehdä edistyäkseni tärkeässä työssä huomenna?
  • Mitä takaiskuja minulla oli tänään ja miten ne vaikuttivat sisäiseen työelämääni? Mitä voin oppia niistä?
  • Mitkä myrkyt ja estäjät vaikuttivat minuun ja työhöni tänään? Miten voin laimentaa tai välttää niitä huomenna?
  • Vaikutinko kollegojeni sisäiseen työelämään positiivisesti tänään?
  • Viten voin tehdä niin huomenna?
Tästä päiväkirja-asiasta olen todella vakuuttunut, ja jo ennen tämän kirjan lukemista olin miettinyt, että pitäisi elvyttää tapa, joka minulla oli opiskeluaikoinani ja alkuaikoina opettajanakin. Silloin pidin säännöllisesti päiväkirjaa, jonka avulla suunnittelin ja ohjasin omaa työtäni ja reflektoin päivien kulkua, ala- ja ylämäkiä. Se oli hyvin hyödyllistä. En tiedä, miten tapa on jäänyt matkasta. 


SUMMA SUMMARUM: Ensinnäkin huomiota kannattaa jatkuvasti kiinnittää erityisesti "pikkuasioihin", eli esim. vuorovaikutukseen ja tuen tarjoamiseen, koska näillä "pikkuasioilla" saattaa olla yllättävän isoja vaikutuksia. Ja toiseksi kaikkia oppilaita pitäisi auttaa edistymään merkityksellisessä työssä. Edistyksen lisäksi siis myös tuo  kokemus työn merkitksellisyydestä on tärkeä. Uskon, että jos oppilas kokee edes osan tekemästään merkitykselliseksi se voi tuottaa sellaista sisäistä työelämää, joka auttaa häntä selviämään myös hänen vähemmän merkityksellisiksi kokemistaan velvollisuuksista. Tutki myös jatkuvasti itseäsi pitämällä säännöllisesti päiväkirjaa päivän tapahtumista ja analysoimolla omaa päiväkirjaasi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti