Olen kokoajan vakuuttuneempi, että opettajan kannattaa lukea nimenomaan johtamiskirjallisuutta. Näyttää siltä, että ongelmat luokassa ovat nimittäin mitä suurimmassa määrin johtamisen ongelmia. Patrick Furun kirjalla Jazzia johtamiseen - anna osaajien loistaa on houkutteleva nimi. Ensinnäkin koska puhe jazzista johtaa ajatukset improvisointiin, josta puolestaan tulee mieleen kokeilut/kokeilukulttuuri. Reippaan kokeilemisen olen itse kokenut koulumaailman loputonta suunnittelun suunnittelua hedelmällisemmäksi tavaksi kehittää oppimista. Toiseksi alaotsikko anna osaajien loistaa vie ajatukset koulumaailman ytimeen eli oppilaisiin. Aika usein ja helposti tuntuu unohtuvan, että ei opettajatiimeillä ole niinkään väliä, tärkeitä ovat oppilaat.
Maailma (ja koulu sen mukana) muuttuu yhä monimutkaisemmaksi. Sekä yritys- että koulujohdon ratkaisu tilanteessa on usein, että lisätään rakenteita ja standardoituja muodollisia prosesseja. Tämä on nimenomaan väärä ratkaisu. Jäykkien rakenteiden nikkaroinnin sijaan pitää riisua rakenteita ja luoda ympäristö, jossa työntekijät voivat luovasti yhdessä ratkoa ongelmia. Tarkan nuotintamisen sijaan pitää jättää tilaa jammailulle. Ennen muuta tarvitaan joustavuutta ja luovuutta. Tämä koskee niin opehuoneita kuin luokkiakin.
Tavoitteista ja visiosta
Furu kehottaa kiinnittämään huomiota tavoitteisiin. Mikäli halutaan saavutta erinomaisia tuloksia - ja miksi ihmeessä tyytyisimme vähempään?! - tavoitteiden pitää saavuttaa seuraavat neljä kriteeriä: tavoitteiden tulee olla haastavia ja välttämättömiä, niiden täytyy parantaa jonkun elämää ja lisäksi niiden pitää saada aikaan tunnereaktio. Tämä tuntuu erinomaiselta listalta! Haasteeksi jää, että OPS sisältää paljon sellaisia tavoitteita, jotka eivät hevin täytä mainittuja kriteereitä. Ehkä tämä lista kuitenkin voi auttaa opettajaa tulkitsemaan OPSia ja priorisoimaan ja painottamaan erityisesti sellaisia asioita, jotka täyttävät mainitut kriteerit.
Myös toimintaa ohjaavan vision on oltava sopivasti sumea. Vision on hyvä olla sillä tavalla sumea, että se jättää tilaa omalle tulkinnalle ja houkuttelee täyttämään tyhjät kohdat omilla vastauksilla. Jos kaikki on valmiiksi pureskeltua, se ei maistu miltään. Sumean vision täytyy kuitenkin kuvata tulevaisuutta, joka puhuttelee kohdeyleisöään. Siksi mika tahansa sumea kuva ei käy. Sen pitää olla kiehtova, herättävä, joskus jopa ärsyttävän sumea kuva.
Furu vertaa kiinnostavasti Beethovenin ja Duke Ellingtonin johtamistapaa. "Beethoven lähti omasta luomisvimmastaan. Hän sävelsi teoksensa ensin ja mietti sitten, miten ne toteutetaan mahdollisimman tarkkaan nuottien mukaisesti. Ellington sen sijaan mietti ensin, mikä hänen loistavissa muusikoissaan on ainutlaatuista. Vasta sitten tuli sävellystyö, joka ammensi muusikoiden ainutlaatuisuudesta. Ensin osaaminen, sitten strategia." Jos tätä haluaisi soveltaa luokassa, pitäisi siis rohkeasti lähteä oppilaiden osaamisesta, siitä mitä he tekevät erityisen hyvin ja tehdä siitä rohkeasti koko toiminnan lähtkökohta, jolle OPS etc. olisivat alisteisia, eikä päinvastoin, kuten vanhastaan on toimittu. Opettajan pitäisi myös malttaa panna syrjään oma "luomisvimmansa", ja se jos mikä on vaikeaa. Me rakastamme omia ideoitamme ja niitä riittää!
Opettajien on muiden esimiesten tapaan myös syytä visusti varoa "set-up-to-fail" -syndroomaa, joka on osaamisen johtamisen täydellinen vastakohta. Valitettavasti esimiehet/opettajat "viljelevät tahtomattaa syndroomaa aiheuttaen alaisille heikentynyttä tuloskuntoa. Perusongelmana on esimiehen alati laskevat odotukset alaisiaan kohtaan, mikä johtaa todellisuudessakin alentuneisiin tuloksiin.
Syndrooma toimii seuraavasti:
- Esimies-alaissuhde alkaa myönteisesti. Molemmilla on hyvät odotukset toisiaan kohtaan.
- Jokin yksittäinen tapahtuma (esim. myöhästynyt deadline) saa esimiehen epäilemään alaisen kykyjä, ja esimies alkaa mikromanageerata alaista.
- Alainen vaistoaa luottamuksen puutteen ja alkaa itsekin epäillä kykyjään. Hän ei enää tee parastaan, reagoi mekaanisesti esimiehen kontrollointiin ja välttää päätöksentekoa.
- Esimies tulkitsee tämän uuden käyttäytymisen lisätodisteena heikosta osaamisesta ja alkaa kontrolloida alaista entistä tarkemmin, mikä vain pahentaa tilannetta.
Alaisen "osaamattomuus" on näin ollen esimiehen oman käytöksen tulos, ei alaisen ominaisuus. Oikea lääke syndroomaan on asennemuutos. Esimiehen on muutettava odotuksiaan paljon positiivisempaan suuntaan." Ajattelen itse, että opettajan todella tärkeä tehtävä jatkuvan itsereflektion lisäksi on nimenomaan vaalia ja rakentaa vankkumatonta positiivista uskoa oppilaisiin. Kuten edellä kuvattu syndrooma osoittaa, on paljon vähemmän vaarallista uskoa oppilaisiin jatkuvasti vaikka liikaakin kuin liian vähän.
Jazzyhtyeen toiminta
Jazzyhtyeen toiminnan kulmakiviä ovat nopeus ja yhteistyö. Toiminta perustuu neljään elementtiin:
- yhteinen kieli
- aktiivinen kuuntelu
- toisten tukeminen
- vastuun kantaminen
Jotta ymmärtäisimme yhteistyötä, on ensin ymmärrettävä mekanismeja joista johtuen tapamma ymmärtää ja tehdä yhteistyötä ovat monilta osin virheellisiä. Yhteistyön täysi ynmärtäminen on ylipäätänsä on lähes mahdotonta ja ymmärryksemme on virheellinen ainakin kolmesta syystä:
- Muiden käytös, mielipiteet ja päätökset vaikuttavat meihin, emmekä me todellisuudessa oikeasti tiedosta, kuinka paljon ja millä tavoin ne vaikuttavat meihin, vaikka saatamme kuvitella, että tiedostamme.
- Meidän selitysmallimme estää meitä näkemästä, mitä oikeasti tapahtuu.
- Yritämme selittää asioita yksilön (tai yksilöiden) kautta.
Tilat
Koska tila-asiat ja tilan vaikutus työskentelyyn ja oppimiseen lähtkökohtaisesti kiinnostavat minua kopioin tähän myös Furun koonnin tiloista, joilla voidaan huomattavasti parantaa yhteistyötä ja tiimityöskentelyä. Kouluissa on valitettavan pitkä matka tällaisiin tiloihin, puhutaanpa sitten opettajien tai oppilaiden työskentelystä. Mutta uskon, että haaveilu kannattaa silti. Tämä lista näyttää myös kovasti juuri siltä, miten tilat on Tiimiakatemiassa organisoitu.
1. Vaihtele työtilojen kokoa ja muotoa sekä niiden sisältämää teknologiaa. Yhteistyö onnistuu parhaiten tiloissa, joihin mahtuu 4-8 henkilön tiimi fyysisesti. Sellaiset tilat mahdollistavat co-creationin. Henkilöstö tarvitsee kuitenkin fyysisiä tiloja myös keskittyneeseen työntekoon (nimeämättömät yksilölliset työpisteet), spontaaniin sosiaaliseen vuorovaikutukseen (yleiset tilat, stand-up -"kahvilat" sekä oppimiseen ja tiedon hankintaan (huoneet, joissa on oikeanlaista teknologiaa ja työkaluja).
2. Anna oikeat työkalut. Onnistunut yhteistyö sisältää mm. tiedon jakamista, ideariihiä, erilaisten näkökulmien tarkastelua ja skenaarioiden rakentelya. Varmista, että kokoustiloissa on useita valkotauluja ja/tai fläppitauluja. Niihin on hyvä kirjata ideoita ja erityisesti luoda visuaalisia versioita erilaisista ratkaisuista. Tämä auttaa tiimejä pääsemään yhteisymmärrykseen nopeammin ja tehokkaammin.
3. Anna projektitiimeille oma fyysinen tila. Tiimin yhteiseen tilaan voi jätttää muistiinpanot, visualisoinnit, prototyypit ja muut puolivalmiit tekeleet paikoilleen ja jatkaa siitä, mihin edellispäivänä jäätiin. Tämä auttaa tiimin jäseniä ylläpitämään yhteistä ajattelutapaansa, kirkastamaan fokustaan ja nopeuttamaan yhteistä projektiaan.
Voi pojat että toivon, että ennen eläkkeelle siirtymistäni ehtisin työskennellä tähän tapaan organisoidussa peruskoulussa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti